Jos haava ei parane 2-4 viikossa, se on pitkäaikainen eli kroonistunut. Silloin paranemisen avuksi tarvitaan asiantuntevaa arviota. Jo näkyvissä olevien haavojen lisäksi hyvällä hoidolla voidaan ennaltaehkäistä uusien haavojen syntyä.
Lue tyypillisimmistä vaivoista ja niiden hoidosta alta.
Alaraajojen haavat (ent. säärihaavat)
Alaraajojen haavat ovat yleisimpiä pitkäaikaisia haavoja. Niiden aiheuttajia ovat tavallisimmin verisuonisairaudet. Myös muut yleissairaudet voivat aiheuttaa haavoja jalkoihin tai myötävaikuttaa haavojen paranemattomuuteen. Myös eri sairauksien lääkkeet voivat hidastaa haavan paranemista. Alaraajan haavan taustalla voi olla myös jokin epätyypillinen aiheuttaja.
Hyvin tyypillistä on, että alaraajoissa on ollut pitkään, jopa vuosia kestänyt turvotus, jota ei ole tutkittu eikä hoidettu asianmukaisesti. Turvotuksen jatkuessa jaloissa pitkään, iho kärsii hapen ja ravinteiden puutteesta ja tulehtuu. Ensimmäisiä turvotuksesta johtuvia oireita jaloissa on tavallisesti hilseily, kutina, punoitus ja jopa ihon vetistys. Jos näitä oireita ei hoideta, tilanne voi johtaa säärihaavan eli turvotusperäisen alaraajahaavan syntyyn.
Laskimoiden vajaatoiminta on yleisin jalkojen turvotusta aiheuttava tekijä. Sen merkkinä yleensä jo ennen muita iho-oireita on ihon pigmentoituminen eli ruskea väritys polvien alapuolella.
Jalkojen turvotus
Jalkaturvotuksen arviointi ja hoito on kokonaisvaltaista ja moniammatillista. Hoito alkaa turvotuksen syyn selvittämisellä. Jalkojen turvotuksella tulee aina olla diagnoosi, jotta hoito olisi mahdollisimman turvallista ja tehokasta. Alkukartoitus tehdään jalkojen hyvän hoidon tarkistuslistan avulla. Siinä hyödynnetään kansainvälistä S.T.R.I.D.E mallia. Käynnillä valitaan sen perusteella turvotuksen hoitomenetelmä. Käynnillä sekä arvioidaan, tutkitaan että hoidetaan myös iho ja haavat huolellisesti sekä annetaan kirjalliset ja suulliset hoito-ohjeet. Hoidolle laaditaan tavoitteet tarvittaessa moniammatillisessa yhteistyössä.
Pitkäaikaiset eli krooniset haavat
Pitkäaikaisten ja vaikeasti paranevien haavojen arviointikäynnillä tehdään hyvän hoidon tarkistuslistan avulla laaja terveydentilan alkukartoitus. Tarkistuslista perustuu näyttöön perustuvan haavahoidon toimintamalliin.
Haava ja ympäröivä iho arvioidaan asianmukaisesti, toteutetaan haavahoito sekä annetaan suulliset ja kirjalliset hoito-ohjeet. Käynnillä voidaan myös opettaa haavahoitoa esim. omaiselle tai omalle hoitajalle.
Hoidolle laaditaan myös tavoitteet ja niiden seuranta. Tarvittaessa käynnillä saa kaikki asianmukaiset haavan hoitotarvikkeet. Haavan hoito suunnitellaan kustannustehokkaasti ja pyritään hyödyntämään luonnollisesti asiakkaan kotona olevat hoitotarvikkeet.
Haavahoitokäynnin yhteydessä kartoitetaan myös kaikki haavan paranemista tukevat tukihoidot kuten apuvälineet ja ravitsemus.
Painehaavat (ent. makuuhaavat)
Painehaavat eli entiseltä nimeltään makuuhaavat ovat toinen yleinen pitkäaikaisten, paranemattomien haavojen ryhmä.
Painehaava voi syntyä mihin tahansa kehon osaan, jossa on luinen uloke. Käytännössä painehaavojen riskikohtia kehossa on kymmenittäin. Painehaava syntyy, kun iho jää puristuksiin luun ja alustan väliin. Alusta voi olla esim. sänky, tuoli tai jopa epäsopiva kenkä. Kun iho on puristuksissa, se ei saa verenkiertoa eli happea ja ravinteita, alueelle syntyy kudoskuolio. Vauriota voi lisäksi pahentaa ihon venyttyminen, hankaus ja kosteus.
Painehaavan hoito
Hoito alkaa haavan historian selvittämisellä ja painehaavan luokituksen arvioimisella. Hoidossa hyödynnetään näyttöön perustuvan painehaavan toimintamalleja ja kartoitetaan kaikki kevennyksen apuvälineet, koska painehaava ei parane, jos haava-alueelta ei poisteta painetta. Ravitsemushoito on myös oleellinen osa painehaavaa sairastavan ihmisen hoitoa. Painehaavan paikallishoidossa korostuu haavan puhdistaminen epäterveestä ja kuolleesta kudoksesta, säännöllinen haavan arviointi, haavan mittaaminen ja paranemisen tavoitteiden laatiminen sekä niiden seuranta.