Sana haava kuulostaa yksinkertaiselta ja jopa tavanomaiselta, mutta sitä haava ei aina ole. Ihmisen terveydentila, elämäntavat ja ympäristö voivat tehdä haavan paranemisesta erittäin monimutkaisen. Jos krooniset haavat olisivat yhtä nopeita ja helppoja hoitaa, kuin esimerkiksi naarmut, asfaltti-ihottuma, viiltohaava paperin reunasta tai pinnallinen sormenpään palovamma, eivät ne olisi taakka terveydenhuollolle.
Valitettavasti näin ei ole – kaikki haavat eivät parane normaalin paranemisprosessin kautta muutamassa viikossa. Ja nämä tilanteet eivät ole leikinlaskua: krooniset, parantumattomat haavat heikentävät usein ihmistä kokonaisvaltaisesti ja niihin liittyvä sairastuvuus ja kuolleisuus on
valitettavan korkealla. Haavan hoidossa voikin olla useita sudenkuoppia, joihin voi pudota ilman huolellista, kokonaisvaltaista arviointia ja näyttöön perustuvaa hoitoa.
Haavan paranemisprosessi
Haavan paranemisprosessi on tarkasti ohjelmoitua ja säädeltyä, ja se kulkee usean eri paranemisvaiheen läpi. Monet tekijät voivat tehdä haavan hoidosta vaikean prosessin. Näitä ovat mm. huono verenkierto, pitkittynyt inflammaatio, neuropatia ja infektio sekä epätäydellinen angiogeneesi (uusien verisuonten muodostuminen), solujen jakaantumisen vaikeudet, elinympäristö, turvotus sekä ulkoiset tekijät kuten paine.
Optimaalisen haavanhoitotuotteen valitseminen on tärkeää, jotta haavalla on parhaat mahdollisuudet parantua nopeasti. Paikallishoidolla vastataan kaikin keinoin haavan tarpeisiin. Siten haavasidoksesta aiheutuva ongelma on viimeinen, jota tarvitaan. Haavan paikallishoitotuotteen valinta ja paikallishoito ylipäätään onkin monesti se asia, johon on helpointa vaikuttaa.
Modernit haavanhoitomenetelmät ja sidokset on kehitetty sitä varten, että haavan paranemisessa on jotain ongelmia. Ne ovat hyvä vaihtoehto kroonistuneissa haavoissa.
Kaikille haavoille ei kuitenkaan ole saatavilla tehokasta näyttöön perustuvaa hoitoa, mikä varmuudella parantaisi haavan. Tehottomien, tai väärien, menetelmien käyttö haavojen puhdistamisessa ja hoidossa voi johtaa huonoihin tuloksiin ja merkittävään potilaiden sairastumiseen etenkin, jos saatavilla ei ole asiantuntija-apua haavan arvioinnissa ja hoidossa.
Jotta ei pudottaisi sudenkuoppaan, haava tulee diagnosoida, arvioida, tehdä interventioita kuten riskiarviointeja, ravitsemussuunnitelma, puuttua ongelmiin, hankkia apuvälineet, laatia tavoitteet, arvioida säännöllisesti, kuntouttaa, huolehtia asentohoidoista, arvioida ja hoitaa kipua, työskennellä moniammatillisesti ja samoin yhteistyötä omaisten ja perheen kanssa. Ja näiden lisäksi tulee kouluttautua ja etsiä lisätietoa, jos ei osaa.
Samanaikaisesti kaikkia näitä toimia pitää arvioida suhteessa hoitosuosituksiin.
Haavahoidon onnistuminen riippuu myös siitä, kuka haavaa hoitaa
Tällä hetkellä Suomessa ei ole hoitoalan peruskoulutuksessa pakollisina opintoina kroonisen haavan koulutusta. Sen pohjalta kuka tahansa ymmärtää, että valmistuva hoitaja ei voi osata hoitaa niitä oikeaoppisesti. Hoitaja oppii työelämässä satunnaisesti, jos oppii. Haavahoidon perustietämyksen puute aiheuttaa usein tahattomia ja joskus jopa kohtalokkaita seurauksia haavalle.
Paranemiseen vaikuttaa myös potilas itse – se, kuinka hyvin hän noudattaa ohjeita, jotka liittyvän usein haavan paranemista tukeviin hoitoihin.
Silloin kun, haava ei parane normaalilla tavalla muutamassa viikossa, on kysyttävä, onko haavaa sairastavan ihmisen hoidossa tehty kaikki mahdollinen mitä tehtävissä on? Yleinen kysymys kroonisen haavan äärellä kuuluu myös, olisiko tämä haava ollut vältettävissä vai oliko se vain väistämätön seuraus sairauksista.
Silloin kun haava syntyy tai huononee huolimatta näyttöön perustuvista interventioista, jotka täyttävät kaikki hoitostandardit, voi iloiten sanoa, että: ”Hei, me teimme kaiken, mitä pitikin, mutta siitäkin huolimatta kävi näin!” Silloin on ainakin jotain, millä puolustautua. Kun on tehty perusteellinen potilas- ja haava-arviointi sekä dokumentoitu kaikki huolellisesti, on mahdollisen diagnoosin kanssa helpompi elää.
Käytännössä monet pienet asiat voivat pilata hyvänkin haavahoidon. Sen takia hoidon jatkuminen oikealla suunnitellulla tavalla on pakollista. Haavaa ei saa eikä voi hoitaa sinnepäin eikä yhteenkään haavaan saa suhtautua välinpitämättömästi.