Palliatiivinen hoito määritellään hoitona, jolla pyritään lievittämään oireita ja tuetaan sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä elämänlaatua. Palliatiivista hoitoa tarjotaan kaikille kroonista, etenevää sairautta sairastaville potilaille, joilla sairaus aiheuttaa elämänlaatua heikentäviä oireita tai tuen tarpeita, ja se voi kestää vuosia. Siinä kuunnellaan hoidettavan ihmisen yksilöllisiä tarpeita ja toiveita, ja kokonaisvaltainen hoito räätälöidään niiden ympärille. (Lähde: Terveyskylän Palliatiivinen talo.)
Millaista sitten on palleatiivinen haavahoito?
PALLIATIIVINEN HAAVAHOITO
Palliatiivisessa haavahoidossa lähtökohta on täysin sama kuin missä tahansa haavan hoitosuunnitelmassa.
Palliatiivisessa haavahoidossa olevilla ihmisillä on kuitenkin usein pitkälle edenneitä kroonisia sairauksia, joihin ei ole parannuskeinoa, kuten syvä dementia, alentunut itsehoitokyky ja muita haavasta tulevia haasteita kuten hajua, eritystä, kipua, inkontinenssia, haasteita sosiaalisessa elämässä sekä liikkumisrajoitteita.
Palliatiivinen haavahoito ei välttämättä tarkoita saattohoitotilannetta ja haavan lopullista tuomiota, vaan siinä tunnistetaan tilanne, jossa haavan paraneminen on epärealistista ja tilanne voi jopa heikentyä. Palliatiivisessa haavahoidossa haava voi kuitenkin myös parantua. Sen takia haavahoidon palliatiiviseksi julistaminen ei tarkoita hyvän hoidon lopettamista.
Palliatiivisen haavahoidon linjaus kuitenkin siirtää maalitolppia jonkin verran ja rakentaa realistisia odotuksia hoitosuunnitelmassa.
Palliatiivinen haavahoito sisältää hoidon jatkuvuuden suunnitelman tavoitteineen ja arviointivälineineen. Siinä huomioidaan haavaa sairastavan ihmisen tarpeet, hoitohenkilökunnan resurssit ja mikä tärkeintä, läheiset ihmiset.
Ja huom: Se, että haavaa sairastava ihminen asuu hoivakodissa, ei tarkoita automaattisesti, että hänen haavahoitolinjansa olisi palliatiivinen.
HAAVATILANTEEN SELVITYS
Kroonisen haavan hoito alkaa aina samalla tavalla: potilaan sairaushistorian ja haavan etiologianselvittämisellä. Hoitoa ohjaava hoitosuunnitelma laaditaan haavadiagnoosin pohjalta.
Haavan alkukartoituksen yhteydessä arvioidaan myös elämäntilanne, koska se ohjaa osaltaan haavahoidon hoitosuunnitelman kokonaislinjoja. Haavan hoitosuunnitelmassa oleellista on aina tavoite. Tavoite määritellään sen mukaan, mikä on realistista.
HAAVAN HOITOLINJOJA
On karkeasti kolme tapaa hoitaa kroonista, pitkäaikaista haavaa. Niitä ovat ns. agressiivinen/ aktiivinen tapa, konservatiivinen ja palliatiivinen. Suomessa näitä palliatiivisen hoidon linjoja ei ole selkeästi määritelty esimerkiksi Käypähoitosuosituksissa.
Aktiivinen, aggressiivinen haavahoito sisältää usein invasiivisia hoitotoimenpiteitä, kuten kirurgiaa, kuvantamistutkimuksia, ihonsiirteitä, kielekesiirtoja, alipaineimuhoitoa ja muita harvemmin käytettyjä, ja usein kalliita, paikallishoitoja kuten kollageenivalmisteita tai kasvutekijöitä.
Konservatiivisessa hoidossa pidättäydytään edellämainituista hoitokeinoista, mutta oletetaan kuitenkin haavan paranevan hyvällä hoidolla. Silloin myös tavallaan jätetään vielä takaportti auki aktiivisille hoidoille uudelleen arvioitavaksi.
Palliatiivisen haavahoidon tarkoituksena on lievittää oireita, kuten kipua ja parantaa elämänlaatua tilanteessa, jossa ei ole parantavia hoitokeinoja nykylääketieteen valossa. Haavan paikallishoidossa tulee huomioida kipua vähentävät paikallishoitotuotteet, erityisesti niiden pintamateriaali ja paikallispuudutteet. Lääkehoidossa ylipäätään lääkkeiden sivuvaikutukset on huomioitava.
Hoitolinjaa määriteltäessä on syytä esittää seuraavia kysymyksiä:
- Onko haavalla realistisia paranemismahdollisuuksia suhteessa kokonaistilanteeseen ja erityisesti onko lääketieteellä tarjota varmasti parantavaa hoitomuotoa?
- Onko potilaan kokonaistilanne sekä hänen ja läheistensä toiveet huomioiden järkevää lähteä järeisiin toimenpiteisiin, joista ei varmuudella on hyötyä?
- Onko järkevämpää ylläpitää haavan tilannetta nykyisellään siten, että estetään sen paheneminen ja tulehdus, mutta samalla hoidetaan potilasta tehokkailla, hyvillä konservatiivisilla hoitokeinoilla, mahdollisimman kivuitta?
TURVALLISUUS
Palliatiivisessa haavahoidossa keskeistä on turvallisuus. Se tarkoittaa ammatillista velvollisuutta edistää haavaa sairastavan ihmisen hyvinvointia turvaamalla hänen oikeutensa ja estää hoidossa laiminlyöntejä. Lähinnä käytännössä se voi olla välinpitämättömyyttä ja joutumista terveydenhuollon rattaisiin esimerkiksi väliinputoajaksi.
Tärkeintä on kuitenkin kuunnella itse ihmistä; Mikä on hänen toiveensa ja ajatuksensa tässä tilanteessa? Niiden ympärille rakennetaan hoitojärjestelmä. Menestyksellisimmin se toteutuu moniammatillisesti, läpi organisaatiorajojen.
TOIVO
Palliatiivisen haavan hoitotyössä keskeistä on toivo. Haavan kanssa eläminen arjessa on monin tavoin kuormittavaa. Hoitaja voi lisätä toivoa luomalla turvallisuuden tunteen siitä, että hoito toteutuu kaikesta huolimatta asianmukaisesti ja tilannetta arvioidaan.
Pienetkin positiiviset muutokset ilahduttavat ja ylläpitävät toivoa. Toivo lisää luottamusta ja levollisuuden tunnetta ja ne taas yhdessä parantavat elämisen laatua mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa.
SUOMESSA
tulisi nyt alkaa pohtimaan laajemmin palliatiivisen haavahoidon käsitettä ja sen merkitystä terveydenhuollossa. Sillä, jos millä, voidaan vaikuttaa hoidon resurssitehokkuuteen ja ikäihmisten hyvään elämään.